Miedon munat, velliä perkele!

TS-galluppi kertoi pitkästä aikaa jotain (linkki). Juha Mieto on feministi! Gallupin perusteella feminismin opit ovat piintyneet erityisen tiukkaan juuri keskustapuolueen mieskansanedustajien keskuuteen. Olen siis ollut alati väärässä syyttäessäni sukupuolisen epätasa-arvon aiheuttajiksi keski-ikäisiä valtaapitäviä miehiä. Toki olen syytökseni kohdistanut ennen kaikkea ay-puolueiden riveihin, joihin keskusta ei perinteisesti lukeudu.

Nyt tehty gallup on merkityksellinen osoittaessaan diletantismin ja ohipuhumisen ongelmat kieltämättä varsin kryptisille teeseille perustuvan aiheiston äärellä. Edelleen pitäisin kuitenkin kohtuullisena, että näinkin tunteita herättävän teeman kohdalla haastatellut olisivat ennakkoluulottomasti edes hetkeksi paneutuneet kysymyksen teoreettisiin lähtökohtiin. Mitä helvettiä perheellinen hyvätuloinen kulttuuriministeri tarkoittaa todetessaan olevansa radikaalifeministi? Onko kulttuuriministeri tietoinen 70-luvun radikaalifeministisestä liikehdinnästä, siitä, johon jokaisen toimittajakoulua käyvän nuhteeton esikuva, edustaja Tuulikki Ukkola viittaa polttamalla munasuojansa, ilmoittamalla, että “Feminismillä on hirveä kaiku. Feminismi tallaa kaikki miehet alleen, tämä on se merkitys.” Edustaja Ukkola antaa kyllä hyvin käydä edellisessä ilmi, ettei tiedä puhumastaan asiasta tuon taivaallista. Keski-ikäinen sosiaalidemokraattinainen Väätäinen ilmoittaa sen sijaan kunniakkaasti ykskantaan diletantisminsa, ettei tiedä, mitä kaikkea feminismi tarkoittaa. Harva tietää. Minä en väitä lukeutuvani näihin harvoihin feministisen tutkimuksen akateemiset perusopinnot läpikäyneenä.

Yksinkertaista on kuitata koko kysymys akateemisesta feminismistä toteamalla, ettei pikkuseikkoihin takertuvalla tutkimuksella ole mitään annettavaa käytännön tasa-arvolle. Melko rohkeaa puhetta, väitän, siinä missä kaikki sorron mekanismit ovat pohjimmiltaan kieleen perustuvia. Kielessä rakennettuja binaaripareja, eroja. Toisaalta voi tuntua kohtuuttomalta syyttää kansanedustajia hyvinkin omituisia muotoja mediassa saavan feminismin sateenvarjokäsitteen vinoutuneesta tulkinnasta. Vai onko? Mitä kertoo kansanedustajan yleisestä vireystasosta, jos vastaa kysymykseen “oletko feministi?” argumentoimalla, että “Olen kokolihaa syövä hetero MIES” (Pekka Vilkuna, kesk.).

Juha Miedon feminismi on onneksi terveellä pohjalla. Mieto on feministi, koska naisiin verrattuna miehet ovat vellihousuja. Olen salaa pahoillani, etten saa kuulla toisen mieshiihtäjälegenda Marjo Matikainen-Kallströmin (kok.) kantaa omaan feminismiinsä, Matikainen-Kallström kun pyyhki tällä kertaa perseensä havujen sijaan koko kysymyksellä. Kokoomukselle kysymys on muutenkin varmasti huikaisevan hankala (lukuunottamatta Kimmo Sasia ja Tuulikki Ukkolaa); tasa-arvotupoa ajavalle leimautuminen tissiliivienpolttelijaksi (josta ilmiöstä ei siitäkään ole kuin 35 vuotta aikaa ja eihän tuossa ajassa mikään liike sisällöllisesti muutu!) ja vasemmistoradikaaliksi (termi Pertti “V” Virtasen, PS., joka ilmeisesti viittaa heitollaan marxilaiseksi feminismiksi kutsuttuun poleemiseen ja myös 30 vuotta vahaan suuntaukseen) on ohdakkeilla koristeltu sudenkuoppa. Olen feministi, mutta. Ei, ei ole helppoa tasa-arvolla. Eikä edustajalla, jonka pitäisi päättää kannattaako tasa-arvoa vai väkivaltaa. Mainittakoon statistisena kuriositeettina tasa-arvoa kannattavan suunnilleen kolmanneksen, väkivaltaa kolmanneksen ja hiljentymistä kolmanneksen edustajista.

€uro viistoon, akat(emia) tanakkeliin!

Ajankohtaiseen kakkoseen haastateltu kansatieteilijä, euroviisututkija Anna Muurinen naurahtaa kameralle pilke silmäkulmassa: “Joo no hehheh pitäshän tommosen Kalevalateeman upota viisuyleisöön kon onhan Kalevala tärkeintä suomalaista kulttuuripääomaa heti suomalaisen euroviisukulttuurin jälkeen.”

Jep jep. Minä olisin Annana pitänyt sanomiseni hieman suorasukaisempana, sillä ihan jokainen ohjelman seuraaja tuskin ymmärtää edellämainitunkaltaista akateemista huumoria. Jota herra soikoon toivon Annan lausahduksen olevan, puhtaimmillaan ja hauskimmillaan. Pilke silmäkulmassa.

En tunne kansatieteilijä Muurisen tutkimuksia Ajankohtaisen kakkosen tittelöintiä kummemmin, joten en puutu ennakkoluuloihini (kansatieteilijä euroviisujen kimpussa kuulostaa joltain, jota en edes sen koommin halua tuntea. Euroviisutko edustavat akateemisen tutkimuksen arvoista kansanperinnettä? Mutta kuten sanottua, en puutu asiaan). Tiedän Turun yliopistossa tarkastetun hiljan väitöskirjan, jonka aiheena oli jotain sukupuolen representaatiosta ja valtasuhteista euroviisuissa.

Kivaa.

Mutta eikö näitä simulakroja nyt jo perkele ole tutkittu tarpeeksi? Olettaen, että edes se ensimmäinen akateeminen tutkimus Cheatersista oli millään muotoa perusteltu saati oikeutettu. Mediatutkimus on varmasti kiva oppiaine ja yhteiskunnallisten vaikuttimien tutkimuksessa paikallaan, uskon. Toimittajan perspektiiviäkään tuskin haittaa tutkittu tietoisuus käyttämiensä välineiden toiminnasta. Mutta mitä uutta, mitä mielekästä, mitä yhtään mitään mistään paljastaa tutkimus, jonka pontena on lähilukea amerikkalaisen pukudraaman sisäisiä mekanismeja? Sisäisillä mekanismeilla tarkoitan simulakrumin sisäistä toimintaa. Termiä tuntemattomille kärjistettäköön: Jean Baudrillardin lanseeraama käsite tarkoittaa kosketuksensa ympäröivään todellisuuteen menettänyttä merkkiä: Niken kenkiä ostetaan, koska kenkä on Nike, ei, koska kengän juoksuominaisuudet olisivat erinomaiset; euroviisuorganisaatio (ja euroviisututkija?) propagoi edustavansa eurooppalaista kansankulttuuria kaikkine moninaisuuksineen, vaikka tosiasiassa vuosittain nähtävät “kansalliset esitykset” hyväksikäyttävät, raiskaavat kunkin kulttuurin yksittäisiä kärjistetyimpiä puolia, tämänvuotisessa välishowssa Väinämöinen on teini-ikäinen kilpakosijahevari helvetistä.

Amerikkalaista pukudraamaa?

Ja ei, kansankulttuurien limaa tihkuvat, paskanhajuiset ja spermaroiskeiset, tuotantotalouden ammattilaisen hassu hattu päähän kirjoittamat representaatiot eivät ansaitse edes mainintaa akateemisessa tutkimuksessa. Kaikkein räikein haalistuu joskus hiljenemällä, ei taatusti käsitteelistämällä.

Jos ollaan tultu tilanteeseen, jossa euroviisujen kaltainen fasistinen, rasistinen, sovinistinen ja kuvottava oksennuskupla lasketaan kuuluvaksi kansankulttuuriin, voitaneen puhe eurooppalaisesta sivistyksestä (jonka peruskivenä yliopistojärjestelmä toimii) lopettaa tähän.

Kirjoitan tätä vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungista. Lehtiä, varsinkin tulevan kulttuuripääkaupungin paikallisia, seuraavat ovat tietoisia turkulaisen, vuonna 2011 virallisen ja julkituotavan kulttuurin tilasta, loppu.

Jälkiriipustus: miettikää, potentiaaliset lukijani, suomalaisen euroviisuedustuksen tilaa, miettikää! Kun amerikanjuutalainen, kielilihaksellaan julkisuuteen ja omien puheidensa mukaan yli 3000 naisen pöksyihin päässyt Suomen viimevuotinen euroviisuedustaja Gene Simmons luovutti valtikkansa etiäpäin, hän tuskin kuvitteli enää amerikkalaisemmaksi homman muuttuvan. Vaan ei: pohjoisamerikkalaisen daytime-pukudraaman kansankulttuuriin tuoneisiin euroviisuihin lähetetään tänä vuonna edustaja, joka on tehnyt kannuksensa laulamalla protoolsin läpi kehnolla englannilla amerikkalaista voimaballadia, laulu tuotiin julki amerikkalaiseen formaattiin perustuvassa mainosshowssa pari vuotta sitten.

Kansankulttuuria, eiks je?

Mahtaa televisiolla varustettujen hampurilaisravintoloiden rasvaisilla tiskeillä olla lauantai-iltana jonoa…